MUSKA (muistoissamme)


s.20.9.1997 k.8.9.2012
 
Olen Muska15v. Sekarotuinen.  Kaikki aina yrittivät arvailla mitä rotuja minussa oli, itse en siihen aikaani tuhlannut mutta mieleeni on jäänyt vahvasti se että olisiko minussa ainakin sileäkarvaista noutajaa? –ken tietää.
Elin monivaiheista elämää, suuremman osan ajastani vietin kahdestaan ”äitini” kanssa. Olimme kuin paita ja peppu ja luotimme toisiimme kuin muuri.
Minulla oli pehmeä pörröinen turkki ja rakastin olla ihan vieressä, rakastin melkein kaikkia ihmisiä. Muista koirista en oikein enää välittänyt, minusta taisi tulla vähän sellainen kärttyinen vanhus, paitsi naapurissa asuu yksi charmantti nuori uros joka vei sydämeni aivan kokonaan.
Maailman parhaat asiat olivat tennispallot, sohva ja PORKKANA.
On minulla ollut myös vastoinkäymisiä elämässä, noin 10 vuotiaana minulta poistettiin kohtu, koska epäiltiin kohtutulehdusta. Minulle alkoi pikkaisen vesi maistua. Kuppi tyhjeni tuon tuosta ja aina oli kiire pissalle. Välillä jopa sattui vahinkoja ja pissa lirahti sisälle. Kohdun poistosta ei toisin ollut hyötyä joten jatkettiin lääkärissä käyntiä ja minulla todettiin Cushingin tauti. Nyt syön päivittäin lääkkeitä ja veden juonti pysyy kohtuudessa. Lisäksi noin 3vuotta sitten kuurouduin.
On yksi tarina minkä äiti aina kertoo minusta muille, ehkä se on myös tänne hyvä kirjoittaa:
Rakastan porkkanaa niin paljon että kun olin vielä nuori, Äiti katseli telkkaria ja siellä joku teki ruokaa. Minä tuttuun tapaan nukuin sohvalla Äitin vieressä, mutta heräsin täydestä unesta kun telkkarissa sanottiin; seuraavaksi raasta porkkana.. Oi, oi mikä riemu ja huuto. Jääkaapille ja äkkiä (Minä siis huusin, tahdoin porkkanaa). Niin paljon minä rakastan porkkanaa, että osaan itse mennä jääkaapin eteen istumaan ja itken niin kauan ennen kuin Äiti tulee antamaan minulle porkkanan . Eläinlääkäri jaksaa aina kehua hampaitani, kaipa se on sitten totta se lastenlaulu ”popsi popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa”.
Muska sai elää hyvän ja rakastavan elämän joka kantoi kauas jopa 15 ikävuoteen asti. Muska elää aina muistoissamme ja sydämessämme. Muska on koira josta riittää kerrottavaa vielä vuosienkin jälkeen.
Muska päästettiin koirien taivaaseen yleiskunnon romahduksen vuoksi 8.9.2012
Ikävä on Suuri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti