Päätin ottaa Mörkön ja lähteä pitkälle kävelylle. Kävely oli siitä erikoinen että päätimme mennä junalla yhden aseman välin ja kävellä kotiin.
Mörkö oli aivan innoissaan. Asemalla se ihmetteli ihmisiä ja junan ääniä.
Jo asemalla huomasin uhkaavasti lähestyvät tummat pilvet, mutta koska reissuun oltiin päätetty lähteä niin ei annettu pilvien häiritä. Junassa Mörköä selkeästi vähän jännitti. Junaan piti nousta portaita ja se piti ihmeellistä ääntä. Hienosti Mörkö kuitenkin seisoi ja katseli ikkunasta ulos. Ja kun päästiin asemalle Mörkö oli aivan ihmeissään missä me oltiin, sinkoili sinne ja tänne. Mutta muutaman kävely askeleen jälkeen jo rauhoittui kävelemään nätisti.
Käveltiin ihanaa metsäpolkua pitkin ja yritin houkutella Mörköä haistelemaan rauhassa ja katselemaan kevään merkkejä
mutta ei kiinnostanut, kerta lenkillä oltiin niin vauhtia tassuihin ja menoksi.
Ja kuinkas ollakkaan, taivas repesi ja niskaan satoi vettä kuin saavista.
Välillä sitä tuli vaakatasossa suoraan kasvoihin ja vaatteet ja turkki valuivat vettä.
Mutta silti selvydyttiin urheasti kotiin asti.
Koska tosiaan vesisateen takia en saanut otettua lenkiltä muita kuvia niin tässäpä lopuksi kotiin selviytynyt märkä mutta onnellinen koira...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti