keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Joulu mieli

Aatto aamulla lenkkeillessäni koirien kanssa sain perääni äkäisen mummon, joka viuhtoi sauvojen kanssa perässäni.
Kuulin kuinka mummo jo kaukaa jotain huuti perääni, pysähdyin ja jäin katsomaan.
Korviini kantautui valitus siitä kuinka kuulema olin jättänyt koiran kakat keräämättä
"etkö sinä nuori nainen edes lapiota omista jolla voisit koirasi jätökset kerätä"

Myönnän, mulla on pitkä pinna ja hermo palaa harvoin, mutta tämä ei ole eka kerta kun perääni joku pyyhältää syyttämään.

En sen pidempään harkinnut, kun aloin melkeinpä kurkku suorana asiaa toimittamaan ja ilmassa Mörkön kakkapussia heiluttamaan.
Minä vannon kautta kiven ja koiran kakka kasan, meidän perhe kerää koiran kakat, ihan jokaisen ihan joka kerta. Kakkapusseja kuluu meidän perheessä tiuhaan, mutta mun mielestä se on niin pieni vaiva että ei tulisi kuuloonkaan jättää koiran kakkoja tienposkeen. Saatika toisten tonteille.
Mua itseäni ällöttää yli kaiken jos astun koiran kakkaan saatika jos joku koiristamme astelee toisen koiran kakan päällä. Sen takia usein puolison kanssa keräämme myös toisten koirien läjiä jos niitä satumme näkemään.
Menetin hermoni ehkä juuri siksi, koska musta on niin väärin saada huudot siitä mistä ei todellakaan pitäisi, koska tunnollisesti joka kerta ne kakat kerään.
Noh, annoin jossain vaiheessa mummolle puheenvuoron kun hän niin kovasti yritti siinä edessäni saada jotain sanotuksi.
Mummo pahoitteli, pyyteli anteeksi ja sanoi että  ei tarkoittanut olla äkäinen, mutta hänen mies (päälle 80vuotias) oli viikko sitten ollut kävelyllä heidän talon edessä. Tie oli ollut liukas joten mies oli mennyt nurmikolle kävelemään. Kuinkas ollakkaan kaatunut siihen rähmällee. Miehen naama oli ollut ruvella, nenä murtunut ja polvessa mennyt jotain rikki. Mies makaa edelleen sairaalassa ja pelkää ettei enään kävele. Ja tämä kaikki siis vain sen takia että se mies oli liukastunut koiran kakkaan.

Siis ihan oikeasti, hiljaiseksi veti.
Mitä tässä voisi muuta sanoa, kun että ihan oikeasti, se ei ole iso vaiva kerätä niitä koirien kakkoja. Ne ei ole kauniin näköisiä tienposkessa eikä myöskään kauhean turvallisia.
 Ja se pieni vaiva että omakoti/pientalo alueella ihmiset laittaisivat sen tarran roskalaatikoihin että niihin voisi niitä kakkapusseja tiputtaa varmasti auttaisi asiaa. Ei se oikeasti ole kauhean helppoa kolmen koiran kanssa kävellä ja samalla kantaa kakkapusseja mukana.

Iso kiitos niille ihanille kenen roskiksista tuo tarra jo löytyy,
ja kiitos niille jotka sen vielä aikovat laittaa.
Isoin kiitos kuitenkin niille jotka jatkossa lupaa kerätä koiran kakat.
Niin ei meidän tunnollisten tarvitse niitä huutoja kuunnella.

Päätin muuten että jos vielä kerrankin joku huutaa perään, ostan keltaisen huomioliivin johon selkään kirjoitan KERÄÄN KOIRAN KAKAT, ÄLÄ VALITA.

maanantai 23. joulukuuta 2013

perjantai 20. joulukuuta 2013

Täällä ollaan...

Hupsista kun aika hurahti, syytetään tällä kertaa kolmen koiran koplaa ja joulu kiireitä.
Mörkön kohtuleikkaus onnistui siis mainiosti ja neiti on toipunut aivan uskomattoman hyvin.
Kaikki on siis sen osin oikein mainiosti (muutamia luonteen muutoksia lukuun ottamatta, niistä kirjoitan myöhemmin). Ainoa pieni mietintää aiheuttava asia on Mörkön leikkaushaavan vieressä oleva pieni kohouma, se on sellainen pikkurillin pään kokoinen kova kohta. Se ei selkeästi häiritse Mörköä mitenkään eikä se aristele sitä koskettaessa, mutta taidan seuraavan eläinlääkäri reissun aikana siitä kysyä tai sitten jopa soitan joulupyhien jälkeen ja kyselen asiasta.
Koska jotenkin se vain vaivaa mieltä.. Voihan se olla vain jotain arpikudosta...

Täällä siis elämä sujuu mallikkasti, mitä nyt kiirettä pitää. Harmittaa ihan kun koirien kanssa ei olla hirveästi ehditty treenaamaan, mutta sitäkin innokkaammin ollaan lenkkeilty ja leikitty kotosalla.
Olen jo tammikuulle suunnitellut aloittavani Mörkön kanssa jonkun harrastuksen, mutta jännästi uudet kurssit alkaa juuri päällekkäin muiden menojen kanssa. Me kun ollaan uskollisesti käyty koirakeitaan kursseilla, siellä on aivan ihanat kouluttajat ja muutenkin hyvät tilat. Ja kurssejen hintakin on ihan kohtuullinen.
Ja jopa periaatteesta poiketen kävin katsomassa muidenkin koirakoulujen tarjontaa, mutta niillä kurssi tarjonta oli aika vähäistä tässä lähialueella. Ja kun tosi asia on se että mulla ei sitä ajokorttia ole niin se tarkottaa että Äiti sitten saisi kuskata mua ja Mörköä koirakouluun.
Noh katsotaan.

Uusi vuosi kuitenkin tuokoon mukanaan koirille jotain uutta ja mukavaa.

Hugo kasvaa ja kehittyy valtavasti. Herra on jo pikkasen alkanut näyttämään luonnettaan ja muutaman kerran sen kanssa on ihan saanut olla tiukkana, kun se testaa oikeuksiaan. Ulkona kuitenkin kävelee todella hienosti ja muiden koirien ohittaminen sujuu mallikkaasti.
Tällä hetkellä Hugo on korkeudeltaan jo isompi kuin Willow ja painoakin niillä on saman verran.
Näin se meidän vauvakin vain kasvoi isoksi pojaksi.
Vähän olen Hugollekin jotain harrastusta miettinyt, herra kun on aika energinen ja nopea oppimaan. Agilityä mietittiin, mutta katsotaan mihin tuosta miehestä vielä on.
Näyttely käyntejäkään ei olla pois suljettu mielestä.

Palataan pian, kuvien kera :)

-Mamma-

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Mörkö toipuu

kuvasta näkee kuika pieni haava oikeasti on

Läheisyys, ulkoilu (käytiin eilen 8kertaa kävelyllä) ja haavan huuhtelu ovat olleet Mörkön mieleen viime vuorokauden aikana.
Ilmeisesti leikkaus haava kutisee ja tikit nipistelee ihoa ja varmasti jonkin verran myös kipuja kipulääkkeestä huolimatta.
Kaikki meni oikein mallikkaasta, kunnes eilen kahden aikaan päivällä Mörköstä tuli selvästi levottomampi. Se juoksi aina paikasta toiseen ja haki hyvää paikkaa. Hyvä paikka löytyi yleensä kylmältä lattialta tai äidin kainalosta. Viiden aikaan annoimme Mörkölle lisä annoksen särkylääkettä ja illan päälle vielä huuhtelimme haavaa haalealla vedellä. Niin saatiin Mörkö rauhoittumaan. Yö oli aika sekava. Nukuimme molemmat olohuoneen lattialla, koska halusimme olla Mörkön lähellä jos jotain tulee. Yöllä Mörkö säntäili jonkin verran ja haki selvästi läheisyyttä. Neljän aikaan käytiin ulkona ja selvästi viileä ilma helpotti Mörkön oloa. Loppu yöksi Mörkö nukahti Äidin kainaloon jossa nukkui aamuun asti.
Aamulla ruoka maistui hienosti ja lenkillä meillä oli mukana jo vauhdikas Mörkö.
Haava on todella siisti ja Mörkö on antanut sen olla todella rauhassa. Yöksi puetaan Mörkölle Äidin t-paita varmistaaksemme ettei se meidän nukkuessa keksi haavaa alkaa repimään.

Moni on kysellyt miksi päädyimme Mörkön sterilointiin ja tässä painavimmat syyt päätökseen:
- Mörköllä ei aijota teettää pentuja
- Mörköllä on juoksujen aikaan ollut erilaisia hormonaalisia ongelmia (Mörkö ei juoksujen aikaan ota mitään kontaktia käskyihin, Mörkö on levoton -haukkuu herkemmin, seurailee olemattomia varjoja levottomasti)
- Viimeisimmän juoksun jälkeen Mörkölle tuli valeraskaus joka aiheutti viikon syömättömyyden ja pelkoa kohtutulehduksesta, jonka vuoksi jouduimme käymään lääkärissä.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Mörkö leikkauksessa

Eilen viideltä Mörkö sai eläinlääkäriltä nukutusainetta ja rauhoittavaa.
Sinne se jäi Äitin viereen hetkeksi nukkumaan kunnes siirtyi leikkauspöydälle.

Tunti vierähti nopeasti ja päästiin Mörköä hakemaan. Siellä se meidän sissi oli jo melkein hereillä.
Ainakin heti kun sai meidän hajun nenäänsä nousi neidin pää ja päättäväisesti yritti könytä jo ylös ihan itse. Pikkasen saatiin hoitajan avustuksella sitä rauhoitella.

Leikkaus oli mennyt hyvin. Leikkauksen yhteydessä Mörkön hampaat röntgenkuvattiin, koska Mörköllä puuttuu kolmos hampaat. Halusimme varmistaa ettei ne ole jäänyt puhkeamatta ja tee tulehdusta ienpussiin. Onneksemme näin ei ollut, vaan Mörköllä ei niitä hampaita ole ollenkaan. Sen puolesta voimme nyt huokaista.

Hoitajan avustuksella kannoimme Mörkön auton takakonttiin jossa Mörkö päättikin nousta pystyyn. Matka kotiin sujuikin Mamman maatessa Mörkön kanssa takakontissa. Koti pihalla Mörkö könötti pitkään takakontissa, mutta voimat eivät vielä riittäneet jotta olisi itse päässyt kotiin asti.
Kotiin Mörkö tulikin äidin kantamana ja  pääsi omaan petiin nukkumaan hyvät unet.
Illan aikana käytiin kaksi kertaa ulkona, ihan vain omalla pihalla. Mörkö oli vielä niin sekaisin unilääkkeistä että seisoi vain ihmeissään.
Yöllä kolmen aikaan neiti uskaltautui ensimmäistä kertaa kyykätä ja pissasi pihalle.

Puoli kahdesan aamulla Mörkö oli jo melkein oma itsensä. Hereillä ja kova nälkä. Ruoka maistui todella hyvin ja hienosti jaksoi kävellä lenkilläkin.
Haavan antaa olla rauhassa, mutta selkeästi tikkien nipistely aiheuttaa välillä säpsähdyksiä.
Märällä pyyhkeellä ollaan välillä paineltu haavaa ja siitä näyttää Mörkö nauttivan.
Hugo ja Willow on Mörkön antanut olla rauhassa. Muutaman kerran ovat käyneet haistelemassa mutta muuten on annettu kaverin levätä.
Eläinlääkärin mukaan Mörkö saa toimia suhteellisen normaalisti omien voimien ja halun mukaan.
Hyppäsi se tänään jo meidän sänkyyn joka on aika korkea jenkkisänky.
Kaukaloa ei pidetä päässä vaan yöksi sidomme Mörkölle paidan päälle joka estää tikkien repimisen.
Näin on onnistunut tähän asti hyvin, ja me vuorotellaan kotona olemista joten Mörkö on kokoajan valvovan silmän alla.

Tältä näyttää leikkaushaava tänä aamuna. Eli vajaa vuorokausi leikkauksesta. Yritin laskea tikkien määrää, haava on todella pieni ja olisiko siinä 6tikkiä.

-Mamma-

Tuholainen-HugoHerra

Tässä pieni kurkistus siihen mitä tuo niin rakas ja rasittava koira herra on ehtinyt saada aikaiseksi:

Ehkä tämä on aika pientä, verrattuna muutamaan tarinaan jossa koira on syönyt sängyn ja sohvan ja muuta sellaista..
(kuvissa näkyvä punainen on maustesekoitusta jolla koitimme vähentää Hugon innostusta pureskella)

Meillä työpäivän ajan Hugo on rajattu yhteen huoneeseen.
Olemme huomanneet että näin on tässä vaiheessa vielä ainakin parempi. Aamusta se alkaa jo hillumaan ja riehumaan niin että jos se samaa rataa jatkaisi meidän ollessa töissä niin täällä voisi olla aika tuho kun saavuttaisiin kotiin. Ja Hugo on alusta asti viihtynyt huoneessaan, menee sinne itse ja välillä vaikka olisimme kotonakin se saattaa nukkua omassa huoneessaan.
Omaan huoneeseen Hugolle jätetään tietenkin raikasta vettä, Kongeja (joissa on ruokamuhjua sisällä) sekä maitopurkkeja joiden sisällä on herkkuja tai näkkileipää revittäväksi. Lisäksi Hugolla on huoneessa oma viltti sekä omat lelut.
Tammikuusta alkaen ollaan ajateltu poistaa portti ja antaa Hugon olla koko asunnossa työpäivien ajan. Kauppareissut ja muutaman tunnin poissaolot koirat ovat olleetkin jo keskenään ja se on sujunut oikein hyvin.

-Mamma-

tiistai 5. marraskuuta 2013

Rakkaalla koiralla

On monta nimeä:

Willow
Vilkku, Kilu, Kissi,Kissitti,Össytti

Mörkö
Möökö, Möykky, Mörkökölli, Mörö, Mölö, Möökkyli

Hugo
Hugeli, Pikku-mies, Huukkeli-Kuukkeli,Huge,

Kaikki yhdessä
Karvakorvat, Napiskat,Karvaset


-Mamma

maanantai 4. marraskuuta 2013

Pentunäyttely Hyvinkäällä

Viikko sitten sunnuntaina oli Hugo pojan ensimmäinen näyttely.
Ensimmäinen näyttely kokemus oli myös omistajille. Meidän aikasemmat koirat kun eivät ole näyttely koiria.
Pikkasen jännitystä oli ilmassa kun lähdimme aamu tuimaan ajamaan koti hyvinkäätä.
Ilmoittautumis jonossa, hiki nousi iholle kun tajusimme kuinka paljon paikalla oli koiria.
Pieniä ja isoja.
Hetki ehdittiin siinä ihmetellä kun joku jo huuteli meidän perään. Ja siellä olikin Hugon veli, Onni.
Oli mahtavaa nähdä Hugon sisaruksia, kun niitä on viimeksi nähnyt vauvatuhinassa siellä kasvattajalla. Kamalasti oli Onnikin kasvanut, mutta kyllä sen Hugon veljeksi tunnisti.
Asettauduimme odottamaan omaa vuoroja ja Hugon kasvattajaa, jonka oli aluksi tarkoitus esitellä Hugo kehässä, mutta sattumien kautta kehään päätyikin Mamma ja Hugo. Ja oikein mukavasti menikin, siinä tohinassa kun ei hirveästi ehtinyt jännittämään.
Kuvat puhukoon puolestaan:


Hugo käyttäytyi oikein mallikelpoisesti. Ja totteli sekä kuunteli oikein hienosti vaikkakin oli ekaa kertaa näyttelyhihna kaulassa. Tuomarin antoi tutkia ja katsoa hampaat.
Jatkoon ei tällä kertaa meidän Hugo päässyt, mutta arvostelussa lukee kuitenkin näin:
"Erittäin hyvän tyyppinen 7kk ikäinen ruskea urospentu, jolla hyvä tumma turkki.
Kaunis kaula. Hyvä ylälinja, Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Kaunisilmeinen pää. Liikkuu iloisesti. Esitetään hyvin."

Kyllä kelpaa oikein hyvin meille. Tuo komea ruskea Hugo herra <3

-Mamma

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Hihnäkäytös

Kolmen koiran kanssa ulkoilessa, on enemmän kuin tärkeää että koirat tottelevat ja osaavat käyttäytyä hihnassa suhteellisen hyvin.

Meillä kaikki on mennyt suhteellisen mallikkaasti. Vuosi sitten tapahtui muutos, Muskan poistuessa laumastamme ja Hugon reilu puolivuotta sitten lauman täydentäe, Mörkön hihnakäytös muuttui.
Sanotaanko näin että Mörkö on ollut aina vähän vaikea koulutettava. Se ei ole namiperso eikä kovinkaan miellyttämisen haluinen. Ollaan sen kanssa käyty paljon koirakouluissa ja siellä sitä on kehuttu maasta taivaaseen -se on niin omistautunut tekemiselle että sydän sulaa seuratessa.
Ja se on totta, mutta totta vain koirakoulussa.
Kotona Mörkö on rauhallinen, kiltti ja uskollinen.
Hihnassa Mörkö on määrätietoinen, päättäväinen ja etunenässä kävelevä, korvat kotiin unohtanut nallekarhu. Komentaessa uskoo, hetken, hihnan kiristyessä kiristää sitä ennemmän.
Miksi?
Sitä olemme yrittäneet selvittää moneen otteeseen.
Ohitukset ihmisistä ja muista koirista onnistuu yhdellä käskyllä -OHI.
Mutta muuten neiti kävelee hihna kireenä kokoajan.

Ollaan harjoiteltu pysähtymistä aina kun hihna kiristyy, ollaan peruutettu, ollaan käsketty, komennettu. Ollaan lahjottu herkuilla. Ollaan kävelty valjailla, ollaan kokeiltu puolikuristavaa pantaa. Kaikkea on kokeiltu yhtäjaksoisesti ja erikseen.
Mutta tulokset ovat aika laihat. Yksin kun Mörkö lähtee lenkille, se kävelee kuin unelma. Vieressä, katsoo silmiin ja hidastaa pyydettäessä joskus jopa ilmankin.

Nyt sitten kun tämän lauman kanssa lenkkeilee.
Willow joka rakastaa hajuja ja rauhallista kävelyä
Hugo joka sinkoilee vielä sinne tänne, innostuu lehdistä ja linnuista
ja siihen lisää vielä tämän meidän yllä mainitun Mörkön. Soppa on melkein valmis.
Hugo on helppo saada koulutettua koska se rakastaa herkkuja on selkeästi tykkää miellyttää ihmistä.
Mutta Mörkö,
nyt kamppailen parhaillaan itseni kanssa, päätös on ollut vaikea ja tuntuu kuin olisin epäonnistunut Mörkön koulutuksessa. Mutta päätimme monen suosituksen jälkeen kokeilla kuonopantaa (siis sitä hihnaa joka menee koiran kuononpäältä ja kuononalta remmillä hihnaan. koiran pää kääntyy kun hihna kiristyy). Pelkäsin Mörkön reaktiota hihnaa kohtaan..
mutta sain yllättyä. Se antaa laittaa hihnan oikein hienosti. Ei rimpuile eikä hillu, ja mikä parasta
se kävelee HIENOSTI. Hihna löysällä lenkin alusta loppuun.
Ja mikä parasta, se ei näytä kärsivän hihnasta yhtään.
Harjoittelua vielä vaatii hihnäkäytös ja toivon että kuonopanta on vain väliaikaista.

Katsotaan rauhassa ja annetaan Mörkölle mahdollisuus. 
Syksyisistä lenkki ilmoista nauttien.

-Milla (Koira perheen mamma)

lauantai 26. lokakuuta 2013

Täällä sitä ollaan..

Tästä starttaa uusi blogi, samat aiheet ja samat tassut.
Nykyään vain muodossa karvatassut.
Blogit.fi lopettaa toiminnan joten uuteen osoitteeseen oli pakko siirtyä. Yrityksistä huolimatta emme ole saaneet siirrettyä tänne vanhan blogin tekstejä, mutta ei murehdita sitä, vaan aloitetaan ns. uudestaan puhtaalta pöydältä.
Kiitos kaikille lukijoille jotka pysyvät jatkossakin mukana.
Luulen että jatkossa kirjoitustahti lisääntyy, koska blogit.fi palvelu on pätkinyt jo pitkään ja se on aiheuttanut välillä tuskaa ja hampaiden kirkistystä.
Joten josko nyt koittaisi karvatassujen uusi innostus blogikirjoituksiin.

Kuva on kesältä, Hugo on kasvanut kovasti.